Historia

Sääksmäellä sijaitseva Lahisten kartano on Hämeen vanhimpia rälssitiloja ja mainitaan asumakartanona jo 1400-luvun alkupuoliskolla.

Kartano kuului vuoteen 1600 asti eri sukulaisuussuhteiden perusteella Tavast, Bietz, Tott ja Bielke suvuille. 1400- ja 1500-luvulla Lahisiin kuului mm mylly Valkeakoskella sekä laajat erämaat Keski-Suomessa ja Savossa. Vuonna 1519 mainitaan Lahisissa joukko valtionhoitajan Sten Sturen puolisolta perittyjä, Tukholman linnasta tuotuja esineitä, kuten vaakunalla koristetut penkkityyny ja patja sekä samettinen päänalunen, jossa oli neljä kultanappia.

Mikael Agricola kävi Lahisissa 1549 suorittamassa perunkirjoituksen Anna Tottin jälkeen. Lahinen siirtyi perintönä ensin Annan tyttärelle ja sitten tämän pojalle, valtioneuvos Hogenskild Bielkelle. Kun Hogenskild Bielke vangittiin 1600 ja mestattiin 1605, koko hänen omaisuutensa takavarikoitiin. Suvun laaja arkisto, mukaan lukien myös Lahisten tilit, joutui samalla valtion haltuun Tukholman linnaan.  Nämä Lahisten tilit ovat – kuninkaankartanoita lukuunottamatta – miltei ainoita Suomesta tältä ajalta jotka ovat säilyneet jälkimaailmalle. Näin ollen tiedetään suhteellisen paljon tämän ajankauden elämästä Lahisissa.

Vuonna 1600 Lahinen siirtyi uutena läänityksenä ranskalaiselle upseerille Samson de la Mottelle.

Vuodesta 1729 lähtien kartano on ollut saman suvun omistuksessa. Hovisihteeri, kruununvouti Johan Schrey osti silloin Lahisen de la Motte suvulta.  Johan Schreyn ja hänen vaimonsa Eva Katarina von Birckholtzin jälkeläiset omistavat tänään tilan yhdeksännessä ja kymmenennessä polvessa.

Kartanon rakennukset sijaitsevat luonnonkauniin Vanajaveden rannalla laajan viljelysaukean laidalla.  Nykyinen päärakennus on vuodelta 1901. Tilan vanhimpiin säilyneisiin rakennuksiin kuuluvat vanha kivinavetta, jonka perusta kerrotaan olevan keskiajalta, sekä 1700-luvun alulta olevat siipirakennus ja viljamakasiini.

Comments are closed.